Metallimusiikki genrenä yleisesti

Mikä tekee metallimusiikista juuri metallia, mikä sen erottaa rock-musiikista? Kysymys ei ole helppo, eikä määrittelyä löydy tietosanakirjasta. Pähkinänkuoressa voidaan sanoa, että kyse on raskaammasta musiikista (usein säröefekti kitarassa), johon yhdistyy tietty esteettinen kuvasto kaikessa siihen liittyvässä: lyriikoissa, bändien ja yleisön ulkoasuissa sekä levyjen ja muun musiikin ympärillä olevassa tuotteistossa.

Kuten ehkä monet tietävätkin, on metallimusiikki varsin suosittua juuri meillä Suomessa. Samaten kyseisen musiikin diggarit ulkomailla arvostavat suomalaisen metalliskenen erittäin korkealle – meiltä tulee varsin paljon laadukkaina pidettyjä bändejä, jotka usein nauttivat ulkomailla suurempaa arvostusta kuin täällä kotimaassaan.

Mikä ero on metallilla ja hevillä?

Yksiselitteistä vastausta on vaikea antaa, monien mielestä eroa ei juuri oli. Heavy metal tai härmäläisittäin hevimetalli oli pitkään yleisnimitys kaikelle vähän raskaammalle särökitaraa ja tietynlaista kuvastoa sisältävälle musiikille. Joidenkin mielestä hevi on eräs metallin alalaji, toiset taas näkevät metallin kehittyneen hevistä.

Vähän varttuneemman väen ja pidempään raskaampaa musiikkia kuunnelleiden ihmisten mielestä nämä genret ja niiden välinen rajanveto on lähinnä lapsellista puuhaa. Silti sitä harrastetaan, ja metallimusiikin sisällä onkin useita eri genrejä.

Heavy metal

Heavy metal – silloin kuin sillä tarkoitetaan jotakin spesifimpää metallin genreä – viittaa 80-lukulaiseen metalliin, jossa usein farkkurotsit olivat rautaa ja tukat isoja. Musiikki on varsin melodista ja kitarasooloille annetaan paljon tilaa. Iron Maiden, ehkä kaikkien aikojen isoin metallibändi ylipäätään, on varsin hyvä esimerkki tästä genrestä.

Power metal

Power metal on läheistä sukua juuri heavy metalille, sitä voidaan pitää siitä jatkojalostuneena muotona. Lyriikat power metalissa käsittelevät usein fantasia-aiheita: lohikäärmeet ja miekat varsin klisheisellä tavalla ovat edustettuna tässä musiikkisuuntauksessa. Mahtipontiset syntetisaattorein luodut jouset saavat musiikissa paljon tilaa, samaten kitaravirtuositeetti vielä heavya enemmän. Italialainen Rhapsody toimii hyvänä malliesimerkkinä, samaten saksalainen Blind Guardian.

Thrash metal

Thrash metal on paljon velkaa punkille agressiivisuudessaan ja hyökkäävässä asenteessa. Siinä missä kaksi edellistä genreä edustivat virtuositeettia ja soittotaidon tärkeyttä, on thrash raakaa ja melko työväenluokkaista musiikkia, joskaan ei usein mitenkään korostetun luokkatietoista. Sitä voidaan katosa edeltäneen vielä yksinkertaisemman speed metalin. Thrashia taas seurasi death metal. Bändeistä näissä genreissä mainittakoon kotimainen kulttimaineen saavuttanut Stone sekä amerikkalaiset Slayer ja Anthrax.

Black metal

Kyseessä on äärimmäisen karkea, mutta kannattajiensa silmissä ja korvissa raa’an brutaalissa ja teknisessä ilmaisussaan kierolla tavalla kaunis metallin muoto. Black metalia pidetään jonakin enempänä kuin pelkkänä musiikkina: sitä pidetään elämäntapana. Sen harrastajat eivät myöskään arvosta diletantteja, jotka puhuvat tästä genrestä, joten ei siitä sen enempää. Pari edustajaa genrestä kuitenkin mainitsen: kotimaisen Hornan ja sekä norjalaiset Mayhemin ja Burzumin.

Tässä oli vain muutama esimerkki metallimusiikin sisältä löytyvistä genreistä eli alalajeista. Lista ei ole läheskään täydellinen, ja useimmat yhtyeet eivät ole tiukasti asetettavissa vain yhteen genreen. Esimerkiksi Metallica oli alkujaan hyvinkin tyylipuhdasta thrash metalia, mutta kehittyi sittemmin pikemminkin yleisen hard rockin suuntaan. Lisäksi genrejen määrittelystä on useita erilaisia versioita.