Miksi metalli on muutakin kuin pelkkää musiikkia?

Metallimusiikista puhuttaessa on hyvä muistaa, että monille se ei ole vain musiikkia. Jokaisella musiikkigenrellä tangosta teknoon on varmasti se kuulijakuntansa, joille musiikki edustaa muutakin kuin musiikkia, mutta metallimusiikin ollessa kyeseessä on tämän porukan koko varsin suuri.

Metalli ja raskas musiikki yleensäkin on monelle kuuntelijalleen elämän mittainen projekti – esimerkiksi näin digiaikanakin “hevarit” ostavat levyjä edelleen todella ahkerasti. Metallikeikoilla käydään, vaikka kyseessä oleva bändi ei edes ihan oma ykkössuosikki olisikaan. Trendikkyys ei ole avainasemassa, vaan tässä skenessä on lähtöoletuksena, että kuunnellaan niitä samoja bändejä, joiden logoja kaiverrettiin harpilla pulpettiin 20 vuotta sitten yläasteen jälki-istunnossa.

Tiivis yhteisö

Koska tämä musiikin alalaji muodostaa niin omaleimaisen kokonaisuutensa, tuntevat siitä pitävät ja sitä harrastavat ihmiset usein suurta yhtenäisyyden tunnetta toistensa kanssa. Sosiologit puhuisvat varmasti heimosta. Toki yhteisön sisällä on eri metalligenrejen mukaisesti vielä omia pienempiä heimoryhmittymiään, eivätkä vaikkapa goottimetallista ja thrashista diggailevat välttämättä löydä yhteistä aaltopituutta.Netin aikakaudella toki ihmiset löytvät toisensa tätäkin kautta helposti – metallimusiikin suhteen eräänlainen kohtaamispaikka on ollut Suomessa jo 90-luvulta lähtien toiminut Imperiumi-viestifoorumi. Myös monilla yhtyeillä on ja on ollut omia keskustelupalstojaan, joiden kautta (usein hieman nuoremmat) fanit ovat päässeet vaihtamaan kuulumisia keskenään.

Metallifestarit niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ovat keikkojen ohella tärkeitä tapahtumia yhteisön jäsenille. Helsingin keskustasta nykyisin kotinsa löytänyt Tuska-festivaali on tietysti meikäläisistä metallitapahtumista se tunnetuin, Saksassa taas metalliväkeä ympäri Euroopan ja koko maailmankin kerää Wacken Open Air -festivaali.

Yhteisön takia monelle metalli on enemmänkin kuin pelkkää musiikkia – se merkitsee juuri sitä: yhteisöä. Musiikin ympäriltä löytyvät samanhenkiset kaverit ja ehkä jopa elämänkumppani. Tuskin myös minkään muun musiikkityylin kuuntelijat ryhtyvät niin usein itse tekemään musiikkia kuin metallin. Tämä pitää paikkansa ainakin Suomessa, jossa joidenkin tilastojen mukaan on enemmän metalllibändejä asukasta kohden kuin missään muussa maassa!

Metalli on myös tyyliä

Metallimusiikissa on kyse siis alakulttuurista, näin voi hyvällä syyllä sanoa. Ja kuten niin moni alakulttuuri, näkyy metallimusiikki myös pukeutumisessa. Joskin sivuhuomautuksena voidaan todeta, että katukuvassa tämä ei ehkä ole nykyisin aivan niin selkeää kuin joitakin vuosia sitten – ehkäpä metalli on osaltaan valtavirtaistunut sen verta, että sen kuuntelijat eivät koe tarvetta tuoda tyyliään aina esiin?Joka tapauksessa, kyllä “hevareita” ja “metallipäitä” edelleen bongaa. On toisaalta farkkuliiviä bändien logoilla varustettuine kangasmerkkeineen ja valkoista tennaria, sitten on enemmän mustaa nahkaa ja niittivöitä suosivaa porukkaa. Ensin mainittu saattaa nimetä todennäköisemmin suosikkibändikseen Panteran, jälkimmäinen Dimmu Borgirin tai Cradle of Filthin.

Toki metalliin ja heviin kuuluu vielä yksi varsin veikeä aluevaltaus, jonka vastineita ei juuri muista musiikin lajeista tapaa: hevibaarit. Olut virtaa, jukeboksista löytyvät Dion ja Metallican klassikot, ja viikonloppuisin paikallinen bändi veivaa coverina Iron Maidenia.